Cleantech kohtaa nyt kovimman testinsä: Vuosi 2025 tarjosi väärää lohtua

Numerot, joilla on väliä

Kaikkien kolmen päämarkkinan tiedot kertovat tarinan synkronoidusta supistumisesta. Mukaan Cleantech for Europen vuoden 2026 ensimmäisen neljänneksen tiedotustilaisuusEU:n riskipääoma- ja kasvuinvestoinnit laskivat 1.3 miljardiin euroon ensimmäisellä neljänneksellä, kun ne vuoden 2025 viimeisellä neljänneksellä olivat 2 miljardia euroa, ja selvästi alle vuoden 2024 neljännesvuosittaisen keskiarvon, joka oli 2.2 miljardia euroa. EU:n kauppojen kokonaismäärä laski 62:een, mikä on pienin neljännesvuosittainen luku sitten vuoden 2017. Varhaisvaiheen kauppojen määrä laski 25 % 47:ään. Myöhäisvaiheen aktiviteetti supistui vain 15 B-sarjan ja kasvuvaiheen osakekauppaan, mikä on pienin määrä yli viiteen vuoteen.

Yhdysvalloissa kerättiin 3.5 miljardia euroa 72 sopimuksella, mikä on alin taso ainakin sitten vuoden 2014. Muutama ydinfuusion ja energian varastoinnin jättisopimus tukee tätä lukua. Jos ne jätetään pois, markkinat ovat ohuemmat kuin miltä ne näyttävät.

Geopoliittinen laukaisin

Välitön syy on geopoliittinen. Lähi-idän konfliktin kärjistyminen nosti fossiilisten polttoaineiden ja kuljetusten hintoja, osaltaan kiihdytti inflaatiota ja hillitsi sijoittajien kiinnostusta. Euroopan komissio arvioi 22. huhtikuuta 2026 mennessä, että EU oli käyttänyt 24 miljardia euroa enemmän fossiilisiin polttoaineisiin konfliktin kärjistymisen jälkeen maaliskuussa, ja lisäksi tuontikustannukset olivat 340 miljardia euroa vuonna 2025.

Cleantech for Europen johtaja Victor Van Hoorn muotoili finanssipoliittisen logiikan suoraan: ”Jokaista fossiilisten polttoaineiden tukemiseen käytettyä euroa ei voida käyttää koulutukseen, innovaatioihin tai puolustukseen.” Julma ironia on ilmiselvää. Sama kriisi, joka paljastaa fossiilisten polttoaineiden riippuvuuden kustannukset, vähentää sen lopettamiseksi tarvittavia investointeja.

Yhdistyneen kuningaskunnan rakenteellinen ongelma

Isossa-Britanniassa oman pääoman ehtoinen rahoitus nousi 3.9 miljardiin puntaan vuonna 2025, kun se vuonna 2024 oli 2.5 miljardia puntaa. Kokonaisvelka nousi 3.2 miljardiin puntaan. Avustusrahoitus kuitenkin romahti 70 miljoonaan puntaan edellisvuoden 200 miljoonasta punnasta. Siemenrahoitus oli 144 miljoonaa puntaa, mikä on jyrkkä lasku. A-sarjan rahoitus 366 miljoonassa punnassa pysyi selvästi huipputasoa alhaisempana. Kasvun pääoman ehtoinen rahoitus elpyi nopeammin kuin aiemmissa vaiheissa, mikä osoittaa, missä riskinottohalukkuus on muuttunut ja missä ei.

Huhtikuussa Lontoossa Innovation Zero -tapahtumassa puhunut Beverley Gower-Jones Clean Growth Fundista, Great British Energyn sijoituskomitean puheenjohtaja ja Carbon Limiting Technologiesin perustajajäsen, antoi terävimmän diagnoosin rakenteellisesta ongelmasta: ”Isossa-Britanniassa ei ole innovaatio-ongelmaa. Meillä on pääoman yhdenmukaistamisongelma. Ja kunnes korjaamme tämän, jatkamme tulevaisuuden keksimistä ja annamme jonkun muun omistaa sen.”

Hän tunnisti vaarallisen heilurin heilahtelun. IEA arvioi, että 35 % nettonollapäästöjen saavuttamiseksi tarvittavista teknologioista ei ole vielä olemassa. ”Et voi skaalata sitä, mitä ei ole luotu”, hän sanoi. Avustusten ja siemenrahoituksen leikkaamisen seuraukset eivät nyt tule kymmenen vuoden kuluttua. Ne tulevat seuraavien kahden tai kolmen vuoden aikana.

Gower-Jones oli yhtä lailla armoton alkuvaiheen infrastruktuurin suhteen. ”Apurahat, siemenrahoitus, yliopistojen spin-out-yritykset”, hän sanoi, ”tuo alkuvaiheen pohjustus ei ole valinnaista. Se on perustavanlaatuista. Ja me investoimme siihen liian vähän.” Hän kehotti yliopistoja suhtautumaan kaupallistamiseen vakavasti ydintehtävänään ja väitti, että ekosysteemivaikutukset, joissa osaajat pysyvät, pääomakeskittymät ja yritykset skaalautuvat paikallisesti, näkyvät Oxfordin ja Cambridgen ulkopuolellakin kaupungeissa, kuten Manchesterissa, Sheffieldissä ja Glasgow'ssa.

Kaupallistamisen osalta hän kyseenalaisti vallitsevan narratiivin, jonka mukaan Iso-Britannia on heikko viemään innovaatioita markkinoille. Iso-Britannia on luonut 145 miljardin punnan arvosta riskipääomarahoitteisia yksisarvisyrityksiä viimeisen viiden vuoden aikana, kun koko Euroopassa vastaava luku on 245 miljardia puntaa. Se on vahva tulos. Mutta tuotot eivät jää maahan, joka ne loi.

”Isossa-Britanniassa ei ole innovaatio-ongelmaa. Meillä on pääoman yhdenmukaistamisongelma. Ja kunnes korjaamme sen, jatkamme tulevaisuuden keksimistä ja annamme jonkun muun omistaa sen.”— Beverley Gower-Jones, investointikomitean puheenjohtaja, Great British Energy

Isossa-Britanniassa eläkerahastot allokoivat alle 0.5 % varoistaan ​​riskipääomaan. Kaksi kolmasosaa ei allokoi lainkaan. Yhdysvalloissa eläkerahastot tarjoavat 70 % kotimaisesta riskipääomasta. Isossa-Britanniassa luku on alle 10 %.

”Yli 90 prosentissa suurista pääomasijoituskierroksista on mukana kansainvälisiä sijoittajia”, Gower-Jones sanoi.

Kaksikymmentäkaksi prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan eläkekassoista pyrkii nyt lisäämään riskipääomasijoitusten kohdentamista, minkä hän myönsi edistykseksi ja lisäsi: "Tarvitsemme vauhtia. Tarvitsemme kiireellisyyttä."

Pääoman käyttöönoton rakenteellisten puutteiden osalta hän oli yhtä suorapuheinen. ”Pääomapulaa ei ole. Kyse on rakenteellisesta epäonnistumisesta. Meiltä ei puutu työkaluja, mutta meiltä puuttuu käyttöönotettavia ratkaisuja.”

Hankkeet epäonnistuvat, koska ne ovat liian riskialttiita infrastruktuuripääomalle, liian pääomavaltaisia ​​riskipääomalle ja liian kaupallisia avustuksille. ”Rahoituskelpoisuus tulee liian myöhään”, hän lisäsi. ”Oletamme pääoman virtaavan, kun jokin on rahoituskelpoista, mutta siihen pääseminen on vaikein ja vähiten rahoitettu vaihe. Teknologiariski, poliittinen epävarmuus ja sopimuksettomat tulot – joten kaikki odottavat eikä mikään liiku.” Hän väitti, että ratkaisu on kysynnän varmuus: pitkäaikaiset ostosopimukset, julkiset hankinnat ja hiilidioksidipäästöjen pohjahinnat. ”Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen rahoittaminen ei koske yhtä pääoman lähdettä”, hän sanoi. ”Kyse on kerrostumisesta.”

Euroopan tilannekuva

EU:n supistumisella on oma rakenteellinen logiikkansa. Keskimääräinen kauppakoko laski 20 miljoonaan euroon vuoden 2025 viimeisen neljänneksen 24 miljoonasta eurosta. Yhteensä 27 jäsenvaltiosta 11:ssä ei tehty yhtään kauppaa vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä. Saksa johti 18 kaupalla, Ranska 12 kaupalla ja Alankomaat seitsemällä. Energia- ja sähköntuotanto muodostivat 62 % kaikista riskipääoma- ja kasvuinvestoinneista. Muiden alojen pääomatilanne on edelleen rakenteellisesti rajoitettu, ja sitä muokkaavat pienemmät kauppakoot ja vähemmän kehittyneet skaalautumiskehykset.

Cleantech for Europe -katsauksessa todetaan, että jatkuva myöhäisen vaiheen pääomavaje estää eurooppalaisia ​​scaleup-yrityksiä saavuttamasta kaupallista kypsyyttä. EIP:n ETCI 2.0 -aloite, joka on suunnattu 15 miljardille eurolle noin 100 eurooppalaiselle kasvurahastolle, on tervetullut rakenteellinen vastaus. Nämä toimenpiteet on kuitenkin otettava käyttöön nopeasti.

Politiikan osalta 4. maaliskuuta 2026 julkistettu teollisuuskiihdyttämölaki on ensimmäinen kerta, kun EU on yhdistänyt julkiset hankinnat unionin alkuperäkriteereihin puhtaiden teknologioiden osalta. Lopullinen teksti on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin aiemmat luonnokset. Poikkeuslausekkeet antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden luopua paikallisen sisällön vaatimuksista kustannusperusteisesti. Myös EU:n päästökauppajärjestelmään kohdistuu paineita. Tiedotustilaisuudessa vastustetaan hiilen hintasignaalin heikentämistä: "Mikä tahansa tarkistus, joka heikentää järjestelmän ennustettavuutta tai kunnianhimoa, voi häiritä jo käynnissä olevia investointipäätöksiä."

”Me luomme arvoa. Me otamme riskin, me rakennamme yrityksiä ja tuotot menevät muualle. Rehellisesti sanottuna me olemme tehneet Amerikasta tarpeeksi mahtavaa jo ihan tarpeeksi kauan.” — Beverley Gower-Jones

Ja Kiinan asenne lisää kiireellisyyttä: ”Kiinan huhtikuun lopun ilmoitus, jossa se uhkasi vastatoimilla eurooppalaisia ​​kaupan suojakeinoja vastaan, yhdistettynä sen jatkuviin rajoituksiin kriittisten raaka-aineiden viennille tekee selväksi, että arkuus ei ole enää vaihtoehto.”

Myös EU:n päästökauppajärjestelmään kohdistuu paineita. Jäsenvaltiot ja energiaintensiiviset teollisuudenalat vaativat järjestelmän heikentämistä tai uudistamista. Tiedotteessa vastustetaan tätä: ”Päästökauppajärjestelmän perustana oleva hiilen hintasignaali on olennainen teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämisen edellyttämän pitkän aikavälin investointivarmuuden takaamiseksi. Kaikki tarkistukset, jotka heikentävät järjestelmän ennustettavuutta tai kunnianhimoa, voivat häiritä jo käynnissä olevia investointipäätöksiä.”

Hetki, joka vaatii realismia

Sarah Mackintosh, Ison-Britannian Cleantech-johtaja, totesi Innovation Zero -tapahtumassa, että odotettu Yhdysvaltojen cleantech-investointien romahdus vuoden 2024 vaalien jälkeen ei toteutunut vuonna 2025. Tämä data levisi laajalti todisteena markkinoiden kestävyydestä. Vuoden 2026 ensimmäinen neljännes viittaa siihen, että kyseessä oli viive, ei irtikytkentä. Yhdysvaltojen investoinnit ovat nyt alimmillaan sitten vuoden 2014. Puskuri on mennyt.

IEA:n huhtikuussa Euroopan parlamentissa julkistama energiateknologian näkökulma 2026 teki kehityskulusta selkeän. Massatuotettujen puhtaiden energiateknologioiden maailmanlaajuisten markkinoiden odotetaan kasvavan biljoonasta Yhdysvaltain dollarista vuonna 2025 lähes 3 biljoonaan dollariin vuoteen 2035 mennessä. Eurooppa on kuitenkin vaarassa jäädä jälkeen skaalautumisvaiheessa.

Innovation Zero -hankkeessa tunnistetut rakenteelliset ongelmat edeltävät nykyistä supistumista. Supistuminen tekee niistä kiireellisempiä, eikä niiden lykkäämistä ole niin anteeksiannettavaa. Gower-Jones päätti puheenvuoronsa yhteenvetoon, joka on sekä haaste että kehotus: ”Meillä on tiede. Meillä on lahjakkuutta. Meillä on yrityksiä. Ja olemme loistavia kaupallistamisessa. Mutta meidän on alettava tukea itseämme.”

Puhtaan teknologian investointeja koskeva teesi ei koskaan ollut, että markkinat olisivat immuuneja politiikalle. Sen mukaan talous pysyisi kurissa joka tapauksessa. Vuoden 2026 ensimmäinen neljännes on ensimmäinen neljännes, joka tosissaan testaa tätä väitettä. Tiedot kaikkialta Isosta-Britanniasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista viittaavat siihen, että testi on kovempi kuin viime vuonna herännyt optimismi.