Euroopan unioni harkitsee parhaillaan päästökauppajärjestelmänsä laajentamista koskemaan Euroopan ilmatilan ulkopuolisia lentoja. Tämä merkitsisi merkittävää kiihdytystä blokin pyrkimyksissä vähentää ilmailun hiilidioksidipäästöjä. Ehdotus laajentaisi EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa huomattavasti nykyisen maantieteellisen soveltamisalan ulkopuolelle ja sytyttäisi uudelleen pitkään jatkuneen kiistan Euroopan ulkopuolisten lentoyhtiöiden ja hallitusten kanssa.
Mitä EU:n päästökauppajärjestelmä tällä hetkellä kattaa
EU:n päästökauppajärjestelmä on maailman suurin hiilimarkkina-alue. Sitä sovelletaan tällä hetkellä Euroopan talousalueen sisäisiin lentoihin eli reitteihin EU-maiden, Norjan, Islannin ja Liechtensteinin lentokenttien välillä. Näillä reiteillä liikennöivien lentoyhtiöiden on palautettava hiilidioksidipäästöoikeuksia jokaista päästämäänsä hiilidioksiditonnia kohden. Järjestelmä on ollut käytössä ilmailussa vuodesta 2012, vaikka sen soveltamisalaa on toistuvasti rajoitettu kansainvälisen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan, painostuksen vuoksi.
Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICO) kansainvälisen ilmailun hiilidioksidipäästöjen kompensointi- ja vähentämisjärjestelmä (CORSIA) perustettiin osittain diplomaattisena kompromissina estääkseen yksipuolisen alueellisen hiilidioksidihinnoittelun pirstaloimasta maailmanlaajuista ilmailualan sääntelyä. EU hyväksyi väliaikaisen poikkeuksen kansainvälisille reiteille vastineeksi CORSIAn kehittämisestä. Järjestelyä tarkastellaan nyt uudelleen Brysselissä.
Kattavuuden laajentamisen perustelut
Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mainitsemien lukujen mukaan ilmailuala aiheuttaa noin 2.5 prosenttia maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä. Kun mukaan lasketaan muut kuin hiilidioksidiin liittyvät lämpenemisvaikutukset, kuten tiivistymisvanojen muodostuminen ja typen oksidien päästöt, ilmailun kokonaisilmastovaikutuksen arvioidaan olevan huomattavasti suurempi. Alan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on osoittautunut vaikeaksi. Kestävä lentopolttoaine on edelleen kallista ja niukkaa. Akkusähkö- ja vetykäyttöiset käyttövoimat ovat tällä hetkellä kaupallisesti kannattamattomia pitkillä reiteillä.
Päästökaupan laajentaminen EU:n lentokentiltä lähteviin kansainvälisiin lentoihin lisäisi lentoyhtiöiden taloudellista painetta vähentää päästöjä näillä reiteillä. Se myös sulkisi kriitikoiden kuvaileman rakenteellisen porsaanreiän: Frankfurtista New Yorkiin lentävät matkustajat eivät koe hiilidioksidikustannuksia nykyisessä järjestelmässä, kun taas Frankfurtista Amsterdamiin lentävät matkustajat kokevat. Lentoyhtiöiden toimintakustannuksia ja hiilidioksidivastuuta seuraaville sijoittajille tällä erolla on huomattava merkitys.
Diplomaattiset ja oikeudelliset komplikaatiot
Mikä tahansa jatkoaika johtaisi lähes varmasti diplomaattiseen vastaukseen. Kun EU yritti ensimmäisen kerran sisällyttää kaikki Euroopan lentokentille saapuvat ja niiltä lähtevät lennot päästökauppajärjestelmään vuonna 2012, se laukaisi vastatoimia Yhdysvalloilta, Kiinalta, Intialta ja Venäjältä. Lopulta blokki perääntyi ja rajoitti järjestelmän Euroopan sisäisiin reitteihin. Uusi ponnistus kohtaisi samanlaista vastustusta, erityisesti mailta, joissa on suuria kansallisia lentoyhtiöitä, jotka kilpailevat suoraan eurooppalaisten lentoyhtiöiden kanssa transatlanttisilla ja Aasian reiteillä.
Myös oikeudellinen arkkitehtuuri on monimutkainen. Kahdenväliset lentoliikennesopimukset ja Chicagon yleissopimus, joka säätelee kansainvälistä siviili-ilmailua, luovat rajoituksia sille, miten valtiot voivat soveltaa kansallista sääntelyä kansainvälisiä lentoja harjoittaviin ulkomaisiin lentoyhtiöihin. EU:n olisi luotava oikeudellinen kehys, joka kestää haasteet Maailman kauppajärjestössä ja kahdenvälisissä riitojenratkaisumekanismeissa.
CORSIAa itseään on kritisoitu ympäristöjärjestöiltä siitä, että se nojaa vahvasti hiilidioksidipäästöjen kompensaatioihin suorien päästövähennysten sijaan. Jos EU katsoo, että CORSIA ei ole riittävän kunnianhimoinen, päästökauppajärjestelmän laajentamisesta tulee poliittisesti puolustettavampi kanta Euroopassa, vaikka se onkin kansainvälisesti kiistanalainen.
Vaikutukset lentoyhtiöille ja hiilimarkkinoille
Lentoyhtiöille taloudelliset panokset ovat merkittävät. Eurooppalaiset lentoyhtiöt hallinnoivat jo päästökauppajärjestelmän noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia Euroopan sisäisessä lennolla. Velvoitteen laajentaminen kaukoreiteille lisäisi niiden hiilidioksidipäästömenoja huomattavasti riippuen EU:n päästöoikeuksien hinnasta täytäntöönpanohetkellä. EU:n hiilen hinta on vaihdellut viime vuosina, ja päästöoikeuksien hinnat vaikuttavat suoraan mahdollisen laajentamisen aiheuttamaan kustannustaakkaan.
Hiilimarkkinoiden toimijoille laajennettu ilmailualan soveltamisala lisäisi EU:n päästöoikeuksien kysyntää tai loisi erillisen ilmailualan päästöoikeuspoolin riippuen siitä, miten politiikka on jäsennelty. Molemmilla tuloksilla olisi hinnoitteluvaikutuksia, joita kannattaa seurata tarkasti.
Euroopan komissio ei ole vielä julkaissut virallista lainsäädäntöehdotusta. Suunta kuitenkin viittaa kohti kunnianhimoisempia tavoitteita ilmailun päästöjen suhteen, kun EU pyrkii yhdenmukaistamaan ilmastopolitiikkansa vuosien 2030 ja 2050 tavoitteidensa kanssa.
Päättäjien, lentoyhtiöiden johtajien ja hiilimarkkinasijoittajien tulisi odottaa virallista kuulemisprosessia tulevina kuukausina, ja kaikki lainsäädäntötekstit kohtaavat todennäköisesti sekä alan että kauppakumppaneiden tiukan tarkastelun ennen kuin ne pääsevät lakiin.
